Pyörää etsimässä

Vanhan liiton vintagepyöräni luovutti viimein. Toinen kampi katkesi keskellä risteystä, ja vaikka suuremmalta harmilta onneksi vältyttiin, pyörä lienee lopultakin tullut tiensä päähän.

Kampipoikki.jpg

Oli siis korkea aika etsiä uutta pyörää. Ajattelin, että tehtävä on helppo: haluan yksinkertaisen kivannäköisen fillarin, jossa ei ole vaihteita, joka on hyvässä kunnossa ja jonka valmistusvuodella ei ole väliä. Niitähän on nettitorit pullollaan!

Ja onhan niitä. En kuitenkaan tajunnut osuneeni genreen, joka asettuu muodikkaan pyöräskenen ja varastettujen pyörävanhusten kultaiseen keskitiehen.

Ylivoimaisesti suurin osa myynti-ilmoituksista noudatti samaa kaavaa: kuva on otettu pyöräkellarissa tai keskellä yötä jossain talon nurkalla. Pyörästä kerrotaan lähinnä väri ja merkki (jotka ovat suunnilleen ne ainoat asiat, jotka huonostakin kuvasta pystyy päättelemään), sekä vakuutellaan, että pyörä on “hyvä”. Myyjä selvästi ei välitä kertoa pyörästä tai sen historiasta mitään tarkempaa, ja käyttäjänimenäkin on joku tusinamallinen “Jarmo123”. En tiedä, miten pyörävarkaat pyöriä myyvät, mutta oletan, että osapuilleen juuri noin.

Erityisesti kun myytävänä ei ole mikä tahansa liukuhihnajopo tai nurkissa pyörinyt mummopyörä, on aavistuksen epäilyttävää, ettei myyjää kiinnosta pyörän esittely pätkääkään. Erikseen on hankittu violetit renkaat tai ajettu huomattavasti opettelua vaativalla kiinteävälitteisellä pyörällä, mutta myydessä riittää, kun napsaisee tuhnuisen kuvan ja sanoo, että kyseessä on polkupyörä.

Oletan, että suurin osa näistä ilmoituksista on ihan vilpittömiä. Joku yrittää päästä eroon vanhasta fillarista ja saada samalla hiukan rahaa, eikä ole kiinnostunut viilaamaan myynti-ilmoitusta loputtomiin. Mutta hitto vie! Noita on aivan mahdotonta erottaa ilmoituksista, joissa kaupataan varastettua tavaraa! Ja kun tuollaisia lukee tarpeeksi, alkavat kaikki myynti-ilmoitukset näyttää hiukan epäilyttäviltä.

Tässä vaiheessa korvaamaton apu olivat mm. Yksivaihde.net-foorumin keskustelut varastetuista pyöristä, foorumilla myytävistä pyöristä sekä muualla myytävistä pyöristä. Näiden avulla sain jonkinlaista osviittaa siitä, millainen pyörä olisi hyvä, mistä kannattaisi etsiä luotettavia myyjiä ja ennen kaikkea mitkä pyörät luultavasti ainakin ovat suoraan kähvellettyjä.

Näillä eväin vastaan alkoi tulla sellaisiakin ilmoituksia, joita uskalsi ihan vakavissaan harkita. Niissä pyörä on usein kuvattu ulkona, ehkä jopa jossakin jännässä paikassa kuten puistossa, rannalla tai tehdasalueella. Tai brutalistisesti betoniporsaan edessä. Kuvauksessa kerrotaan pyörään vaihdetuista osista, siihen liittyvistä yksityiskohdista tai muistoista, ja usein vielä pyörän mahdollisista vioistakin. Usein mainitaan myös myyjän pituus (pyörien kokoa ja geometriaa kun on helposti hirmu vaikea arvuutella pelkkien tuumamittojen ja kuvien perusteella) sekä myynnin syy.

Sellaisesta ilmoituksesta minäkin lopulta löysin uuden pyöräni. Fuji Track Classic vuodelta 2013!

Yksivaihdeskenen esteettisen valtavirran vastaisesti laitoin sinällään hienon minimalistiseen pyörään hiukan lisää osia: lokasuojat ja takajarru olivat pakkohankinta (ja opinpahan samalla, että jos tykkää lokasuojista ja ratapyöristä, joutuu opettelemaan myös tykkäämään kompromisseista ja purkkavirityksistä), vaikka tekevätkin pyörästä vähemmän elegantin näköisen. Lisäksi renkaat vaihtuivat astetta leveämmiksi ja kestävämmiksi. Ajan suurimmaksi osaksi Alppilassa, Kalliossa, ydinkeskustassa ja keskuspuistossa, joten vastaan tulee vähintään lasinsiruja, työmaaroskaa ja hiekkateitä.

Seuraavana hankintana kenties freesimpi satula (joskin väri pysynee valkoisena), paremmat polkimet ja uudet tankonauhat.

Mutta sitä odotellessa kelpaa huristella tällä. <3